JYPin 100-vuotisjuhlakausi päättyi onnettomasti. Tuloksemme on surkea kaikilla mittareilla. Juhlakaudesta tuli urheilullisesti fiasko, vaikka JYP panosti menestykseen rakentamalla seuran historian kalleimman joukkueen, jonka hinta syksyllä hipoi kolmea miljoonaa euroa.
Urheilullinen vähimmäistavoite oli päästä runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon ja näin taata keväällä vähintään paikka puolivälierissä. Emme liioin lähteneet siirtoajan lopulla pelaajiemme myyntiin, vaan halusimme taistella paikasta pudotuspeleissä loppuun asti parhaalla mahdollisella joukkueella. Joukkuetta oli jopa tarkoitus vielä vahvistaa viime metreille saakka, mutta siinä epäonnistuimme.
Seuran budjetti oli laadittu urheilullisen minimitavoitteen täyttymisen mukaan. Sekin sisälsi noin 300 000 euron miinuksen, mutta seuran omistajat olivat juhlakaudella valmiita ottamaan tuon tappioriskin. No, nyt sitten puhutaan ihan toisenlaisista tappioista niin rahassa kuin henkisestikin.
JYPin juhlakausi on ollut kohujen sävyttämä. Suurin kohu syntyi joulukuisesta valmentajavaihdoksesta, jonka perusteet ovat edelleen voimassa, mutta jonka ajoitus oli totaalisen väärä. Se oli selkeä virhearvioni.
Siitä aiheutuneen mediakohun seurauksena myös joukkueemme kärsi kohtuuttomasti ja sekin eittämättä vaikutti urheilulliseen suoritukseen. Se saattoi vaikuttaa jopa enemmän kuin itse vaihdos.
Yhtä kaikki, yhteisvaikutus oli musertava. Uusi valmennus oli nopeasti tilanteessa, jossa selviytymismahdollisuudet olivat minimissään.
Pahoittelut kaikille JYPin kannattajille ja yhteistyökumppaneille ratkaisun aiheuttamasta tuskasta ja pettymyksestä. Pettymys on täysin oikeutettua ja sitä on ymmärrettävästi vaikea niellä, kun se on seuran omilla toimilla aiheutettua.
Pettymys on seuran sisälläkin suuri, itselläni varmasti yksi suurimmista. Näillä kokemusvuosilla minun on vaikea niellä tekemääni arviointivirhettä; ei vaan pitäisi tulla tuon luokan virhettä – ei mitenkään. Ja silti tuli.
Marraskuun lopun 100-vuotisjuhlaviikonloppua lukuun ottamatta lähestulkoon kaikki, mikä on voinut pieleen mennä, on tällä kaudella myös mennyt. Jokainen uhkakuva on käytännössä toteutunut myös siellä, missä mitään uhkia ei osattu ajatellakaan.
Juhlakaudella JYP on rypenyt kielteisessä julkisuudessa kuukaudesta toiseen. Seuraa on julkisuudessa syytetty milloin mistäkin. Vaikka julkinen ryöpytys on ollut itse aiheutettua ja siten oikeutettua, niin silti seuran ympärillä käytävässä keskustelussa on välillä totuus ollut hyvinkin joustavaa ja sitä on soviteltu erilaisiin agendoihin, joilla on usein ollut muu tarkoitusperä, kuin seuran ja yhteisön etu. Kritiikki on myös henkilöitynyt kohtuuttomasti muutamaan työntekijäämme. Tämäkin on uskallettava sanoa, vaikka negatiivisen julkisuuden juurisyyt ovatkin omassa toiminnassamme.
Mitä on sitten tällaisen katastrofikauden jälkipyykki ja kuka kantaa vastuun? Seura pesee jälkipyykin kokonaisuudessaan kevään aikana.
Minä kuitenkin tein ratkaisevimman virheen valmentajavaihdoksen ajankohdassa. Lupasin kantaa vastuun ja nyt mietin miten tässä tilanteessa vastuu kannetaan parhaiten. Onko eroaminen ja omien osakkeiden myyminen parasta vastuunkantoa? Onko parasta vastuunkantamista jäädä selvittämään sotkettu pesä? On paljon kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastauksia. Asiat ovat monimutkaisia niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin.
Minulle käyvät kaikki vaihtoehdot. Toimin sen mukaan, mikä on JYPin etu ja siihen haemme vastauksen kevään aikana.
Urheiluseura elää omasta yhteisöstään: kannattajistaan, yhteistyökumppaneista ja kaikista ympärillä olevista ihmisistä. Urheilu on suurta tunnetta ja siksi mielikuvat ratkaisevat, miltä asiat näyttävät. Mielikuva JYPistä näyttää nyt huonolta, jopa surkealta. Se on hyväksyttävä.
Huonoa mielikuvaamme vahvistaa, että kilpaurheilussa menestys on lahjomaton toiminnan mittari. Ja menestys on viime aikoina kiertänyt meitä kaukaa. Todella kaukaa.
Siinä on myöskin kanveesiin hakatun mahdollisuus. Kuvitelmat tai entiset menestykset eivät riitä. Kummallakaan ei pääse mihinkään, ei edes kanveesista ylös. Teoilla pääsee.
Yhteisön luottamuksen seuran toimintaan saa takaisin vain tulevaisuuden teoilla, meidän omilla teoillamme.
Liigassa on nähty vuosien varrella monenlaisia juhlakausia. JYPin 100-vuotisjuhlakausi piirtynee monenkin mieleen ikimuistettavana – kautena, joka ei ihan heti unohdu.
Anteeksi.
Jukka Seppänen
Puheenjohtaja
JYP Jyväskylä Oy
