Hahmo, joka syntyi syvällä Suomen maaperällä 22 vuotta sitten. Graniitista ja lumesta. Tullakseen JYPin kiekkolähettilääksi vuonna 2017.
Kani nimeltä Urho
Talvi oli ankara pohjoisessa. Pakkanen paukkui ja ruokaa oli vähän. Urho tiesi, että oli aika lähteä. Hän oli vielä nuori kaninpoikanen ja eroaminen sisaruksista poltti sydäntä. Mutta Urho tunsi, että jostain oli hänelle varattuna paikka. Paikka, jossa hän pelastaisi päivän ja toisi iloa. Paikka, jossa kaikki kohtaavat ja tukevat toisiaan. Paikka, jossa hän voisi loistaa.
Juna-asema oli autio, kun hän hyppäsi salaa yöjunaan. Kyynel silmäkulmassa hän katseli kotimaisemien vaihtuvan, tunturit vaihtuivat tasamaahan ja routa järviksi. Sitten, konduktööri löysi Urhon ja Urho löysi itsensä jostain, keskeltä ei mitään. Juna jatkoi matkaansa, Urho ei. Hetkeäkään epäröimättä Urho jatkoi eteenpäin. Hän tiesi, että jossain oli kaupunki, jossa hän saisi olla huomion keskipisteenä ja rakastettu. Kaupunki, jonka valot loistivat hänelle.
Tie tuntui loputtomalta ja koti-ikävä vaivasi nuorta kania. Polte jostain suuresta vei eteenpäin. Matka oli raskas ja Urho epäröi jo valintansa viisautta. Jossain Viitasaaren tienoilla Urho kohtasi kanivanhuksen, joka kertoi JYPinkylästä. Ihmeellisestä paikasta, jossa soitto soi ja kuului oijoijoi! Nuori Urho sai voimaa jatkaa vielä sata kilometriä. Satoi, tuuli, Urho nukkui kuusen alla ja pelkäsi kettuja. Hän kuitenkin päätti nähdä valon kaupungin. Hän haluaa sinne missä on valo, sivistys, tieto ja taito.
Oli kovin synkkä ja sateinen syyskuun yö. Urho päätti levätä hetken sateen suojassa linja-auto pysäkillä. Väsyneenä hän loikki tien yli juuri, kun kirkkaat valot pyyhkivät ylitse. Urho-parka, hän luuli hetkensä koittaneen. Silmänsä avatessaan hän näki, kuinka linja-auton ovi avautui ja ystävällinen nuori mies pyysi häntä loikkimaan autoon. Urho hyppäsi viimeisillä voimillaan kyytiin, sillä linkki oli matkalla JYPinkylään! Linja-auton ikkunalla oli Hurrikaani-logo…
19.9. #95 Urho Myrsky
JYPin ja Urhon teiden kohdattua Viitasaarella syksyllä 2017, syntyi nopeasti yhteinen näkemys siitä, miten Urho pääsisi kanavoimaan tunteitaan JYPin kanssa. Myrskyisä luonne muodostui Urhon uudeksi suku- ja kutsumanimeksi, Myrskyksi.
Myrskystä kasvoi leikkisä, helposti tulistuva keppostelija. Myrsky on lapsirakas, ja luonne muuttuu oikeinkin lempeäksi perheen pienimpien seurassa. Hieman vanhemmat, perheen teini-ikäiset ja etenkin aikuisjäsenet saavat Myrskyn seurassa olla tarkkana. Kepponen, yläfemma, vartaloharhautus tai muuten vaan hauskuutus kuuluvat Myrskyn luonteeseen kuin kiekko vastustajan yläpeltiin.
Peleissä Myrsky eläytyy vahvasti ottelun tapahtumien mukana. Tunteet nousevat pintaan, jolloin kaukalon pleksit saattavat saada Myrskyltä kyytiä. Myrsky hakee monesti tunteilleen tukea yleisöltä – on se sitten turhautuminen tai innostuminen. Tätä nykyä Myrskyn on äärimmäisen vaikea pysyä paikoillaan, mutta välillä esim. tuijotuskisa järjestysmiehen tai satunnaisen ohikulkijan kanssa saavat Myrskyn aloilleen.
Musiikki ja rytmi ovat Myrskylle tärkeitä. Monesti Myrsky tavataankin tanssimassa, heilumassa tai muuten vain hoopoilemassa musiikin tahtiin.
Myrskyllä ei ole kausikorttipaikkaa, vaan hän liikkuu hallilla vikkelästi paikasta toiseen, välillä rauhoittuen innostamaan ihmisiä. Jyväskylässä Myrsky on kotona, tänne hän kuuluu. Myrskyn missio on saada koko JYP-perhe näyttämään tunteita, eläytymään ja nauttimaan Myrskyn matkassa.
